Oikeasti federalistista ajattelua kaivattaisiin Brysseliin
Joo joo, muistan kyllä kuinka tämän vuosikymmenen alussa ”federalisti” oli kirosana jolla kuului manata liikaa EU:lle päätäntävaltaa antavia poliitikkoja. Hypätään yli koko termin tästä tarkoituksesta. Vederalisti paha tuolla, vederalisti ilkeä siellä – ei kiinnosta. Siirrytään ”federalismin” oikeaan määritelmään ja jatketaan siitä.
Federalismi on termi, joka tarkoittaa ison liittovaltioalueen hallintatapaa. Federalismin vastakohta ei ole lokalismi. Federalismin vastakohta on sentralismi. Federaatio on valtioliitto, jossa suuri hallintoalue on jaettu erilliseen hallintoyksiköihin joilla on itsehallintoa, ja jotka päättävät sisäpolitiikastaan itse.
Uusimmassa Vihreiden puoluelehden julkaisussa Vihreässä Langassa Heidi Hautala (MEP; GUE/NGL; vihr.) kirjoitti aborttioikeudesta haukkuen pystyyn pahoja Väärää mieltä abortista olevia itäeurooppalaisia poliitikkoja (https://www.vihrealanka.fi/618; Työn alla: Meppi Heidi Hautala vastustaa abortinvastustajia; juttu ei ole netissä vielä mutta kirjastostapa sen lukaisee jos kiinnostaa paljon sisältö). Tämä itse asiassa ei ole federalismia ollenkaan vaan sentralismia.
Älkää nyt käsittäkö väärin. En minä nyt oikeasti jaksa tai halua tai viitsi demonisoida tai haukkua Heidi Hautalaa. Ei siitä ole kysymys. Kyse on eräästä teoreettispainotteista dilemmasta suurten valtioiden valtiohallintojen abstraktissa järjestelyssä, jota en usko Hautalan tai monen muunkaan MEPin miettineen.
Nyt lukijalta vaaditaan kärsivällisyyttä. Hyppään aiheeseen joka ei paljoa tunnu alustukseen liittyvän.
Yhdysvallat on vuoden 1776 itsenäistymisjulistuksesta asti ollut federalistinen liittovaltio, ainakin muodollisesti. Käytännössä federaatiota on siirretty sentralismin suuntaan ajoittain, keskushallinnon valtaa on lisätty. Nostan historian oppituntina esiin 4 kappaletta erästä vaihetta Yhdysvaltojen historiassa.
Vuoden 1964 presidentinvaalien tuloksen jälkeen presidentti Lyndon Johnson merkittävisti lisäsi Washington D.C.:n keskushallinnon, liittovaltion kongressin ja senaatin ja presidentin valtaa talouspolitiikassa.
Teoreettisesti tämä näkyi esimerkiksi liittovaltion kabinettivastaeavien lisäämisenä, luotiin Department of Housing and Urban Development (HUD) mestaroimaan suurkaupunkien kaavoitusta ja asutusta ohi osavaltiotason vuonna 1965 ja Department of Transportation (DOT) hallinnoimaan liikenneverkkoa taaskin yli osavaltioiden päätäntävallan 1967.
Käytännössä esimerkiksi eri oppiasteiden koulutuksen rahoitusta keskitettiin suuressa määrin liittovaltion pääkaupungin määrättäväksi yli osavaltioiden pääkaupunkien. Verotuksessa osavaltioiden verotusprosentti pieneni näiden päätäntävallan supistuessa samassa kun liittovaltion tuloverotusta pikkuhiljaa hivutettiin ylös.
Kun Ronald Reagan valittiin presidentiksi vuoden 1980 vaaleissa, hän siirsi Johnsonin sentralismia takaisin federalismin suuntaan. Varsinaisesti liittovaltion eri osastoja ei saatu suljettua, mutta niiden rahoitusta leikattiin merkittävästi. Liberaali oppositio syytti Reagania välinpitämättömyydestä esimerkiksi koulutusta ja ympäristönsuojelua kohtaan kun näiden liittovaltion budjettia leikattiin merkittävästi 1981 ja 1982. Kyse oli teoreettisemmasta dilemmasta – Reagan halusi että osavaltiot ottaisivat itse vastuuta ja päättäisivät itse miten verokertymäänsä käyttää.
Federalismilla on isoilla hallintoalueilla monta etua sentralismiin nähden. Byrokratia ei paisu, eri valtionohjelmien seuraukset nähdään lähempänä, on nopeaa vaihtaa mahdollisesti korruptoitunut paikallispäättäjä läheltä, asuinalueen omat asukkaat ovat usein eksperttejä eri alueiden ominaisammateissa ja niin edelleen.
Olisiko se nyt oikeasti järkevää, että Brysselissä päätettaisiin Helsingin sijaan, miten poroja saadaan Lapissa hoitaa, miten mäntymetsikköä pitää Kainuussa päätehakkuun jälkeen uudelleenkasvattaa, tai että kuinka paljon Helsingin Yliopistoa rahoitettaisiin? Olisiko se samaten oikeasti järkevää, että Brysselissä päätettäisiin Lissabonin sijaan, miten rypäleistä jalostetaan Portugalissa viiniä tai vaikkapa minkälaisia verkkoja pitää Madeiran lähistöllä kalastaessa käyttää? Eihän siinä olisi mitään mieltä. Kyse on samasta abstraktista periaatteesta, kun Heidi Hautala mestaroi aborttioikeudesta Suomen ulkopuolella eri EU-maissa. Hän ajaa sentralismia federalismin ohi.
Pointti ei oikeastaan ole aborttikysymys nyt. Pointti on tulevien Euroopan Parlamentin jäsenten (MEP) mahdollinen mestarointi jossain muussa kysymyksessä. Itse toivoisin laajaa konsensusta eri jäsenvaltioiden EU-politiikassa, jossa ei lähdettäisi MEP-asemasta mestaroimaan muiden jäsenvaltioiden sisä- tai talouspolitiikasta.
Päätäntävalta kannattaisi pitää kansallisvaltioiden pääkaupungeissa.
Seuraavat Euroopan Parlamenttivaalit järjestetään näillä näkymin 26.5. 2019. Muistetaanpas äänestää, ääni nukkuville on kansalaisoikeuden suomean vallan luovuttamista jollekin muulle.
”Yhdysvallat on vuoden 1776 itsenäistymisjulistuksesta asti ollut federalistinen liittovaltio, ainakin muodollisesti. Käytännössä federaatiota on siirretty sentralismin suuntaan ajoittain, keskushallinnon valtaa on lisätty.”
Osapuilleen noin. Jäikö sinulta kuitenkin huomaamatta kaikkein tärkein siirtymä sentralismin suuntaan, joka tapahtui jo aivan alkuvaiheessa?
Aivan alussahan Yhdysvallat oli konfederaatio eli valtioliitto, ei siis federaatio eli liittovaltio. Heti itsenäistymisen jälkeen kolmetoista siirtokuntaa olivat käytännössä itsenäisiä valtioita omine armeijoineen, talouksineen ja oikeuslaitoksineen, keskusvallalle eli unionille kuului lähinnä vain ulkopolitiikka. Yhdysvaltain ensimmäinen perustuslaki, joka laadittiin 1777 mutta saatiin ratifioitua vasta 1781, tunnettiin nimellä Konfederaatioartiklat.
Järjestelmä havaittiin nopeasti tehottomaksi, ja sen muuttamista alettiin valmistella 1780-luvun alussa. Muutamat amerikkalaiset valtio-oppineet laativat (ensin anonyymisti) joukon poliittis-filosofisia esseitä, jotka lopulta julkaistiin yksissä kansissa nimellä The Federalist Papers. Pitkälti näiden kirjoitusten pohjalta laadittiin uusi federatiivinen perustuslaki, jonka mukaan Yhdysvallat oli liittovaltio, ei enää itsenäisten valtioiden löyhä unioni. Uusi perustuslaki astui voimaan 1788 ja on voimassa edelleen, joskin lukuisin lisäyksin päivitettynä. Yhdysvaltain tapauksessa siirtyminen federalismiin merkitsi kuin merkitsikin keskusvallan huomattavaa vahvistumista. Toki tämä selittyy pitkälti lähtötilanteella, joka oli nykyisen Euroopan unionin kaltainen valtioliitto. (Tosin ei ole sanottua, onko näiden kahden tapauksen vertaileminen keskenään enää kovin mielekästä. ”Menneisyys on vieras maa…”)
https://www.thoughtco.com/why-articles-of-confeder…
http://www.let.rug.nl/usa/documents/1786-1800/the-…
Ilmoita asiaton viesti